16 December 2025
Pontikkaa vai Korven Kutsua?
PONTIKKAA VAI KORVEN KUTSUA? Tämä tarina on tosi. Pari vuotta sitten mahtiyhtye Nigthwish esiintyi kotikonnuillaan Kiteen pesäpallostadionilla. Karvilan Panimo oli yksi oluenmyyjistä paikan päällä. Olin mukana meidän myyntitiimissämme ja myös kuskaamassa oluita paikan päälle. P…
PONTIKKAA VAI KORVEN KUTSUA?
Tämä tarina on tosi. Pari vuotta sitten mahtiyhtye Nigthwish esiintyi kotikonnuillaan Kiteen pesäpallostadionilla. Karvilan Panimo oli yksi oluenmyyjistä paikan päällä. Olin mukana meidän myyntitiimissämme ja myös kuskaamassa oluita paikan päälle. Porukkaa lappasi tiskille hyvää tahtiin, mutta kun varsinainen konsertti alkoi, niin myynti hiljeni ja oli enemmän aikaa rupatella paikalle tulleiden asiakkaiden kanssa. Myyntitiskiltämme ei ollut suoraa näkyvyyttä lavalle ja samalla musiikki ei tullut myyntipakalle niin kovaa ettei olisi pystynyt sujuvasti keskustelemaan.
Minun kohdalleni tiskinlaitaan vonkaili vanha äijänkäppänä ja joo-miehenä heti perässä nuorempi tyyppi, joista kummastakin näki, että oli nautittu muutakin kuin kansalaisluottamusta. Joo mies paljastui Äijän omaksi pojaksi. Äijä katseli meidän touhujamme ja ryhtyi sanalle:
”Tiälä sitä vuan olutta myyvään...”
” Joo, kuule kyllä vaan, eikä mitä tahansa olutta, Suomen parasta lageria olisi tarjolla! Onko Korven Kutsu tuttu?
” Joo, kyllä mie oon sitä tuolla puodissa nähnynnä”
” No, haluaisitko ostaa tölkillisen”
” En mie nuista oluista niinkään, kun on itellä parempoo”
” Mikäs se nyt niin hývää on”
” Kuulehan, kun itse tekköö niin laatu on taattu! On kuule kun linnunmaetoo…”
”Mitä ihmettä, ihanko törmäsin itseensä Kiteen kirkkaan tekijään?
” No meitä on monta, vuan mie oon paras, kaekki sen tietää”
” Eikös tuo ole vähän niin kuin kiellettyä puuhaa”
” Eipä oo meilläpäin… virkavaltakin tykkee miun keitoksista”
” Ihanko näin on?”
” No perkele, näin on!”
” Tänäänkin olet vähän omia maistellut?”
” No pittäähän se juhlan kunniaksi”
” Ja täällä vielä juhlapaikalla, mitenkä sait putelin tänne?
” Miulapa onnii omat keinot”
Poikakin puuttui puheeseen: ” Isä tuntoo tiälä kaekki”
” Jaa, niinpä niin. Asiahan ei minulle kuulu, mutta kannattaisi välillä ottaa olutta tai vettä, että kunto kestää konsertin loppuun”
” Kuulehan, tää miun keitos on niin hyvvee, että sitä voipi maistella niin paljon kuin huvittaa..”
Samalla tiskille pölähtää isompi porukka ja sanon: ”kuule nyt täytyy ryhtyä hoitamaan myyntihommia” ja Äijä poikineen poistuu.
Ehkä alle puolen tunnin kuluttua Äijä tulee uudestaan ja kävelystä jo näkee, että on tullut käytyä taas omatekoista nauttimassa. Äijä ei sano mitään, tulee vaan seisomaan samaan paikkaan. Minä siihen: ”kävit sitten ottamassa lisävahvistusta?”
” Pojalle tarjosin kanssa”.
” Tuota tahtia kun jatkat, niin taitaa jäädä loppukonsertti näkemättä ja kuulematta”
” Minä näistä renkutuksista … eläkä poika höpäjä, sitä on kuule ennenkin maisteltu …”
” Sitäpä en kyllä epäile”
Taas kuluu noin puoli tuntia ja myyntitiskin oikealta puolelta näkyy siniset vilkkuvalot. Ambulanssi pysähtyy vähän ennen meidän myyntitiskimme ja kaksi ensihoitajaa avaa peräovet ja vetäisee paarit esiin. Hoitajat menevät puolijuoksua paarien kanssa jonkin matkan päähän ja kohta sieltä tuodaan paarin kyydissä tämä sama sankari ketarat suorana. Hoitajien ilmeestä arvelin, että mitään isompaa hätää ei liene. Äijä on vaan sammunut sen oloisesti, että tarvittiin lääkintäporukka, eikä poliisia.
Kohta kun ambulanssi Äijineen on mennyt, vonkailee Poika minun luokseni ja sanoo” Isän veivät”.
”Tuli sitten nautittua omia keitoksia vähän liikaa” Poika ihan hätkähtää ja vähän äreästi tokaisee, että eikö mitä – ne nuo isän polvet vaan vähän heikot! Oli siinä pokassa pitämistä, mutta sanoin kuitenkin, että ehkä pari Korven Kutsua ei olisi polviin niin pahasti ottanut. Poika poistuu sanaa sanomatta.